Koulutettuja ihmisiä on enemmän kuin koskaan. Silti olemme onnettomampia ja myös lähimpänä ekologista katastrofia kuin koskaan aikaisemmin. Vallitsevan koulutuksen jatkaminen ja lisääminen ei tule ratkaisemaan ympäristökriisiä. Koulutuksella voisimme kuitenkin turvata vanhaa ja tehdä uutta tilaa rajattomalle ja terveelle kasvulle.
Jossain kohtaa olemme valinneet polun, jossa samankaltaiset ihmiset opetetaan tavoittelemaan talouskasvua ja palvelemaan sitä. Seurauksista välittämättä otamme luonnosta minkä irti saamme ja heikennämme sen monimuotoisuutta. Kasvutila kutistuu ja vain vahvimmat lajit jäävät henkiin.
Kuva: Katariina Mustonen
Ekososiaalisuus keskiössä
Koulutus ja pedagogiikka voivat luoda arvokkaan tilan kaikelle kasvulle. Ekososiaalinen sivistys ei toteudu, jos emme laajenna käsitystämme ihmisyydestä ja ihmisten- ja eliökunnan välisyydestä. Myös ammatillisen koulutuksen opetussuunnitelma palvelee lähtökohtaisesti talouskasvua tavoittelevaa yhteiskuntaa. Vallitseva käsityksemme osaamisesta on siis uhka ja haaste itsessään elinvoimaiselle ja monimuotoiselle planeetalle.
Ekososiaalisesti emme siis ole onnistuneet – emmekä onnistukaan, jos emme laajenna käsitystämme ihmisestä osana luontoa. Löytyisikö monimuotoisuutta varjelevasta ja siitä oppivasta pedagogiikasta uutta suuntaa ammatilliseen koulutukseen?
Kaksi erilaisista taustoista olevaa erityisopettajaa pohtii diversiteetin merkitystä ekososiaalisen sivistyksen mahdollistajina opetuksessa.
Oppilaitokset ekososiaalisen sivistyksen luojina
Ekososiaalinen sivistys on inhimillisen kasvun kautta saavutettua ymmärrystä oikeuksista ja velvollisuuksista, jotka perustuvat ihmisten riippuvuuteen luonnosta ja toisista ihmisistä. Ekososiaalinen sivistys laajentaa ihmiseksi tulemisen prosessia kattamaan myös oman sisäisen luonnollisuutemme. Sivistyessään ihminen oppii tunnistamaan, mikä on haluja ruokkivaa ja mikä tarpeista kumpuavaa. Todellisia tarpeita ovat ne asiat, jotka yhdistävät kaikkia ihmisiä. (Mathlin, V. 2018)
Oppilaitosten merkitys ekososiaalisen sivistyksen vahvistajana on kiistaton. Jo ammatillisen koulutuksen tavoitteissa todetaan, että sen tavoitteena on kehittää opiskelijan kasvua sivistyneeksi ihmiseksi ja yhteiskunnan jäseneksi. Ihmisen roolin pitää muuttua ekosysteemejä tuhovasta kuluttajasta ekologisen oikeudenmukaisuuden suojelijaksi. Kun olemme lajina ainut, jolla ei ole selkeää roolia ekosysteemissä, jää tehtäväksemme luoda toinen toisillemme oikeudenmukaista maailmaa. Kaikkien tekojemme tulisi palvella planeettaa ja sen kaikkia asukkaita.
Oppilaitos tarjoaa ennen kaikkea kasvulle paikan. Suuren osan ammatillisista taidoista oppija ottaa haltuun työelämäjaksoilla. Oppilaitoksessa vietetty aika on ihmiseksi, kansalaiseksi, ystäväksi, työntekijäksi, yrittäjäksi ja muutoksentekijäksi kasvamisen aikaa.
Teos Keravan purkutalossa 2020 Kuva: Katariina Mustonen
Pedagogiikka tarkoittaa tapaa, jolla opetus järjestetään, sekä sen näkemyksellisiä kasvatuksellisia periaatteita. Pedagogiikka rakentaa siltoja oppijan ja sivistyksen välille. Siltoja tarvitaan yhtä monta, kuin on kulkijaa. Monimuotoisuuden tunnustava ja sen voimavarana kohtaava pedagogiikka tarjoaa eväitä epävarmuuteen, jota tulevaisuus edustaa. Voimme vain otaksua mitä tuleman pitää. Kasvattajina ja kouluttajina tärkein tehtävämme on valmentaa nuoria epävarmuuteen ja valjastamaan kaikki taitonsa siinä toimimiseen.
Diversiteetistä tunnistamatonta osaamista
”Biodiversiteetti on elämän edellytys. Kuitenkin juoksemme epätoivoisesti kohti luontokatoa. Biodiversiteetti ei heikkene tai vähene, se katoaa. Elämän edellytykset katoavat.”
Kuva: Unsplash
Neurodiversiteetti
Neurodiversiteetti puolestaan tarkoittaa ihmiskunnan neurologista monimuotoisuutta. Termi on johdettu biodiversiteetistä eli biologisesta monimuotoisuudesta, jota pidetään yleisesti arvokkaana ja hyödyllisenä asiana. Termillä viitataan ajatukseen siitä, että neurologinen erilaisuus pitäisi nähdä rikkautena ja hyväksyä osana ihmiskunnan luonnollista muuntelua.
Isoissa ryhmissä tapahtuvalla opetuksella on tapana pyrkiä samanlaistamaan ihmisiä. Määrättyyn tavoitteeseen pyritään usein samoin keinoin ja sovitulla kielellä. Toisin sanoen diversiteettiä heikennetään. Neurodiversiteetti pitäisi kuitenkin nähdä vahvuutena. Blume (1998) toteaa: “Neurodiversiteetti saattaa olla täsmälleen yhtä tärkeää ihmisrodulle kuin biodiversiteetti kaikelle elävälle. Kuka pystyy sanomaan, minkälainen neurologinen johdotus osoittautuu parhaaksi kullakin hetkellä”?
Maalaus Eileen Agar Kuva: Katariina Mustonen
Erityisten opiskelijoiden potentiaali
Erityistä tukea tarvitsevissa opiskelijoissa on valtavasti potentiaalia. Osa on luovia, osa tarkkoja ja huolellisia ja joillakin on erinomaiset vuorovaikutustaidot ja herkkyys. Osa ilmaisee itseään luovilla, yllättävillä tavoilla. Näiden taitojen ilmaisu voi poiketa valtavirrasta. Tarvitsemme kaikkea osaamista nyt, kun käsissämme on ihmiskunnan suurin kohtaama kriisi. Monimuotoisuuden vastaanottaminen vaatii nöyryyttä, uteliaisuutta ja avointa mieltä. Se kuitenkin kätkee itseensä usein ennalta kokemattomia tapoja kohdata ilmiöitä, tuntea tunteita ja ilmaista niitä. Heittäytymällä mukaan voit yllättyä sen tarjoamasta rikkaudesta. Neurodiversiteetti voi toimia jopa oppaana yhteiskunnan kerroksellisuuden keskellä. Se tarjoaa uusia näkökulmia sille, miten ympäröivää maailmaa on mahdollista kokea ja tuntea.
Rohkea, informaali pedagogiikka rakentaa tarvittavia siltoja
Yhteiset aineet tarjoavat alustan informaalille pedagogiikalle; toiminnalle, jossa ihmistenvälisyys ei edellytä tarkkaan sovittua yhteistä kieltä. Oppimisen keinot löytyvät tutkimisen, oivaltamisen, liikkeen, tieteen ja taiteen rajapinnoilta, omien kokemusten ja kehollisuuden kautta. STEM- ja STEAMS -aineet palauttavat meidät luontoon ekologisina olentoina osana ekosysteemiä, jota muutoin niin kovasti yritämme hallita. Luontosuhteen löytyminen on ekososiaalisen sivistyksen saavutettavuuden edellytys. Neurodiversiteetin kätkemä potentiaali voi olla yksi niistä silloista, joita me tarvitsemme tällä matkalla.
Ammatillisessa koulutuksessa kaikille oppijoille yhteisten aineiden arvostuksen ja painopisteen lisääminen on tärkeää. Tämä ei yksistään kuitenkaan riitä. Ekososiaalisen sivistyksen perusajatukset pitää saada vahvasti myös ammatillisiin opintoihin. Esimerkiksi liiketoiminnan opetuksessa painopiste pitää muuttaa tuotteiden lisäostamisen kannustamisesta ekosysteemin suojelua lisäävän yrittäjyyskasvatuksen lisäämiseen ja kohtuutalouteen kannustavaan elämiseen.
Kasvutilaa on enää vähän ja vain vahvimmat lajit jäävät henkiin. Kuulummeko me ihmiset niihin? Mitä vahvuus meidän kohdalla tarkoittaa?
Nuorten tekemää taidetta Saksassa sotamuistomerkillä
Kirjoittajat:
Mirjami Lehikoinen
kohtuullisuutta kaipaava entinen mainonnan tutkija, erityisopettaja
Katariina Mustonen
erityisope, joka etsii kestävästä kehityksestä vastauksia sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen