Valikko Sulje

AhlmanEdu – Ekologisen kestävyyden kehto

Meri kohentaa nuotiota. Hän on juuri kuullut, että puut valmistavat lehtivihreän avulla sokeria, jota ne luovuttavat sienille. Ja sienet antavat puille vettä ja ravinteita. Ihan kuin ihmisetkin, auttavat toisiaan. Kuva: Oskari Pikkarainen

Lähdin syksyllä 2021 opiskelemaan AhlmanEduun osatutkintoa LUMOtarhuri, eli luonnon monimuotoisuustarhuri. Ensimmäisenä päivänä ringissä istui värikäs joukko puutarhureista ex-rehtoriin, kaikilla sama kaipuu syventää ymmärrystään ympäristön tarpeista ja pyrkiä nostamaan niitä jalustalle omassa työssään. Oppiminen alkoi jo siitä, kun saimme kuulla ihmisten tarkastelevan aihetta omista ammateistaan käsin. Itse olen päiväkodissa sijaisena, luennoin kommunikaatiosta ja vien ihmisiä metsään. Halusin hahmottaa luonnon monimuotoisuuden kokonaisuutta ja varsinkin ihmisen vastuuta sen keskellä.

Kokemusasian-tuntijat jakoivat osaamistaan

Opetuspäivinä eri alojen kokemusasiantuntijat avasivat meille ikkunansa luonnon monimuotoisuuteen. Tutustuimme hyönteisiin, LUMOratkaisuihin kaupunkisuunnittelussa, kompostointiin & maaperän ravinneverkkoon, vieraslajeihin, erilaisten luontotyyppien ekosysteemeihin ja ihmisen luoman infran ympäristövaikutuksiin. Saimme vahvan käsityksen hienojakoisesta verkosta ja projekteista, joilla tätä monimuotoista kudelmaa koitetaan ottaa huomioon. Luentojen jälkeen innostus sai sydämen pamppailemaan ja muistiinpanovihon täyttymään ajatuksista

Kuva1.: Oskari Pikkarainen kertoo, kuinka maaperä voi tervehtyä hyvälaatuisen kompostin avulla jopa yhdessä kasvukaudessa. Taustalla Piia Harsu valmiina valmistamaan lantakompostia yhdessä muiden lumotarhureiden kanssa. Kuva: Meri Cengiz

AhlmanEdu identifioituu kestävien arvojen puolestapuhujaksi

LUMOtarhuriopinnoissa ei käsitelty kestävän kehityksen tavoitteita tai Agenda2030:a, mutta opintomme keskittyivät ekologisen kestävyyden ytimeen. AhlmanEdu mielestäni identifioituu sen puolestapuhujaksi ja toteuttaa kestäviä arvoja ruokalassa, Tilapuodissa, tutkintovalikoimassa sekä kesäkursseilla. Pihapiirissä on useampia projekteja, joita opiskelijat ovat itse toteuttaneet. Paahdeympäristö, joka toimii yhtenä elinympäristönä harvinaiselle mäkihiilikoille, lahoaita, valmistuva sadepuutarha ja mm. muutama viherkatto. Ahlman on myös mukana FUSILLI-hankkeessa, joka kehittää kaupunkeihin kestäviä ruokajärjestelmiä. Pihaan on perustettu sen myötä penkkiviljelmä. Kestävää kehitystä siis kaikkialla.

Ihana loputon uudistuminen

Korona iski Ahlmaniin – söimme kertakäyttöastioista luokassa. Mieleen nousi innostuksen lomasta kysymyksiä, kuten: “Tukeeko Ahlmanin tapa toteuttaa tiimioppimista eri oppijoiden välistä tasa-arvoisuutta?” “Tukeeko se kulttuurillista kestävyyttä kaikkien opiskelijoiden kohdalla, jos heidän omalle vastuulleen jää koota tiedonjyvistä kokonaisuuksia?” Meitä kannustettiin tekemään projekteja myös koulun ulkopuolelle, mikä on upea juttu. Meillä oli täysi vapaus toteuttaa minkälaisia projekteja halusimme. Itse loin kumppanini kanssa Minimaatila-ohjekirjan kasvattajille. Mutta tukeeko tuo valinnanvapaus niitä, joille sosiaalisuus tai yhteistyö eivät istu luonnostaan?

AhlamanEdu mahdollistaa omannäköisen opiskelun

Luonnon monimuotoisuuden opiskelu alleviivasi kaikkea kommunikaatiosta oppimaani: Ajatusmaailma, eli ne lasit, joiden läpi katsomme, vaikuttaa niihin ratkaisuihin, joita teemme. Ihmissuhde, joka kestää, uudistuu tarpeen mukaan. Maailma, joka kestää, on maailma, jossa nöyrästi uudistetaan ajatusmaailmaa, kun sille tulee tarve. AhlmanEdussa on kaikki potentiaali olla opiskelijalle innovatiivinen kupla kestävien ratkaisujen rakentamiseen ympäristöasioissa ja ruoantuotannossa. Ne tarvitsevat juuri nyt ihmisen ymmärtämättömyydestä käsin luotujen toimintamallien uudistumista! Meidän linjalta valmistui ihmisiä joilla on paloa, LUMOymmärrystä ja ideoita ekologisen kestävyyden tukemiseksi. Kysymys kuuluu, miten te rakkaat ihmiset ja työpaikat sen kaiken vastaanotatte? Kuka on aina valmis kestävästi uudistumaan? Toivottavasti AhlmanEdu vastaa tulevaisuudessakin tähän, että HEP!

Kuva 2.: Tässä mietitään, kuinka haitalliset vieraslajit häiritsevät kasvupaikan alkuperäistä ekosysteemiä. AhlmanEdussa voi opiskella itselleen sopivalla tavalla. Aino Nyman ja Meri valitsivat lattiatason pöytien sijasta.
Kuva: Tiia Kataja

Kirjoittajana Meri Cengiz – life coach ja luonto-ohjaaja, joka lisäkouluttautui AhlmanEdussa LUMO-tarhuriksi. Ig: ihanastijalatmaassa